Palestiinan vaiettu tuho
Israelilaishistorioitsija Ilan Pappé syyttää maanmiehiään
palestiinalaisten etnisestä puhdistamisesta.
Useimpia israelilaisia historiantutkijoita ei kiinnosta, mitä
palestiinalaisille tapahtui vuonna 1948, Ilan Pappé sanoo.
- Minua kiinnostaa. Se maksoi akateemisen urani Israelissa.
Exeterin yliopistossa Englannissa tätä nykyä työskentelevä Pappé jätti
kotimaansa vuonna 2007, kun Haifan yliopiston johtaja vaati häntä eroamaan.
Kriittisten näkemystensä vuoksi hän oli ollut vaikeuksissa ennenkin, mutta
tilanne kärjistyi hänen kehotettua ulkomaalaisia boikotoimaan
israelilaisyliopistoja ja puolustettua oppilaansa kohun nostattanutta gradua
erään paIestiinalaiskylän kiistanalaisesta joukkomurhasta.
Lopulta hänen henkeään uhattiin lähes päivittäin. Paitsi akateemisen työn
jatkaminen, myös eläminen Israelissa kävi mahdottomaksi.
Vapaaehtoinen pakko
Miksi kysymys vuodesta 1948 on niin arka?
Pappén mukaan israelilaisten itsenäisyyssotana ja palestiinalaisten
nakbana katastrofina, tuntema episodi täyttää kaikki etnisen puhdistuksen
tunnusmerkit.
Vuonna 2006 ilmestyneessä kirjassaan The Ethnic Cleansing of Palestine
hän kuvaa yksityiskohtaisesti, kuinka siviilejä joukkomurhattiin, satoja
palestiinalaiskyliä jyrättiin maan tasalle ja lähes 800 000 ihmistä
pakotettiin lähtemään kodeistaan aseilla uhaten puoli vuotta kestäneessä,
huolellisesti suunnitellussa ja Israelin ylimmän johdon komennossa
suoritetussa operaatiossa. Nykyinen kansainvälinen oikeus määrittelisi
toimet rikokseksi ihmiskuntaa vastaan.
Samalla sai alkunsa yksi Lähi-idän rauhanneuvotteluiden suurimmista
kiistakysymyksistä, palestiinalaispakolaisten asema ja heidän oikeutensa
palata kotiin. Puolet alkuperäisväestöstä siirtyi tai siirrettiin pois, ja
vain harva heistä on saanut palata.
- Pakolaisongelma synnyt ti palestiinalaisen poliittisen nationalismin, joka
puolestaan kehittyi vapautusliikkeeksi, lokakuussa Helsingin yliopistossa
vieraillut Pappé kertaa.
Kohukirjan pääväitteitä ei ole pystytty kumoamaan. Pappén tärkeimpiä
lähteitä ovat Israelin viralliset arkistot sekä keskeisten johtajien
muistelmat, joita hän on täydentänyt palestiinalaisten
aikalaiskertomuksilla.
Israelin virallisen totuuden mukaan palestiinalaisetjättivät kotinsa
vapaaehtoisesti.
Historian oppi
Rauhanneuvotteluissa on Pappén mukaan lähdetty siitä, että menneet ovat
menneitä.
- Tämä on palestiinalaisille vaarallista. Kun neuvottelut epäonnistuvat,
seuraava kierros joudutaan aloittamaan taas huonommasta asemasta, tutkija
muistuttaa.
Siirtokunnat ovat laajentuneet jatkuvasti vuoden 1967 sodasta alkaen,
palestiinalaisten hallinnassa oleva alue pienentynyt ja erilaiset kontrolli
keinot lisääntyneet.
- Mennyttä ja nykyistä ei voi erottaa. Yrittäessämme ymmärtää tätä hetkeä
palaamme yksilöllisesti ja kollektiivisesti historiaan. Etsimme sieltä
syitä, jatkumoa.
Jotta konfliktin sovittelu voisi ikinä onnistua, sen pitäisi Pappén mukaan
lähteä jaetusta, avoimesta ja yhteisestä “paluusta historiaan”. Tällainen
käsittely olisi kivuliasta, mutta se olisi polku parempaan tulevaisuuteen.
Vaikka Israel edellyttää neuvotteluiden käymistä nykyfaktojen valossa, sen
esimerkki vahvistaa Pappén teesin historian merkityksestä.
- Juutalainen oikeutus Israelin maahan perustuu 2 000 vuotta vanhaan
kertomukseen. Valtaosa 1800-luvun varhaisten sionistien asenteista elää
edelleen. Holokausti puolestaan teki juutalaisten kolonialismista lännessä
moraalisesti hyväksyttävää.
Myös vuonna 1948 alkaneen ja edelleen jatkuvan etnisen puhdistuksen oikeutus
perustuu historialliseen myyttiin, jonka mukaan “kansa ilman maata” sai
itselleen “maanilman kansaa”.
- Sillä, että alueella sattui jo asumaan ihmisiä, ei ollut väliä.
Monia muureja
Väite etnisestä puhdistuksesta särähtää monen korvaan. Kyse on
kansainvälisen oikeuden käsitteestä, jonka kanssa tulisi olla tarkkana.
Ettei Pappé hae nyt liikaa dramatiikkaa?
- Perusstrategia ei ole muuttunut vuoden 1948 jälkeen. Mikäli nykyinen
valta-asetelma säilyy, ei ole syytä olettaa, etteikö suunnitelmaa vietäisi
loppuun. Nyt tästä puhutaan Israelissa jo julkisestikin.
- Massiiviset joukkokarkotukset eivät monesta syystä ole enää mahdollisia.
Puhdistus etenee vähittäin, hiipien. Vuosina 1967- 1994 noin 140 000
palestiinalaisen kansalaisuus kumottiin. Tämän jälkeen tilastointi
lopetettiin.
Tutkija luettelee modernin puhdistuksen menetelmiä: elintilan rajoittamiseen
tähtäävä kaavoituspolitiikka, asuinrakennusten purkaminen, siirtokuntien
laajentaminen, liikkumisrajoitukset jättimuurista tarkastuspisteisiin,
työlupien poistaminen, kansalaisuuden evääminen, ulkomaille matkustaneen
paluuoikeuden kieltäminen, ihmisoikeuksien järjestelmällinen loukkaaminen.
Pahimmillaan ihmisiä tapetaan alta pois.
YK:n erityisraportoija Richard Falk kutsui maaliskuussa Itä-Jerusalemin
siirtokuntien laajentamista ja palestiinalaisasutuksen tuhoamista niin ikään
etniseksi puhdistukseksi. Vastaavanlaiset puheenvuorot ovat yleistyneet sitä
mukaa, kun Israelin hallitus on koventanut linjaansa. Pappé syyttää myös
mediaa siitä, ettei se ole tehnyt työtään kunnolla.
- Hitaasti, päivä päivältä eteenpäin jauhava etninen puhdistus ei kelpaa
uutiseksi.
Juttu on julkaistu aiemmin lehdessä Yliopisto 12/2011
