2.

revisionistien väite:

Ei ole todisteita siitä, että Holokaustin puolestapuhujien ja vahvasti politisoituneen Hollywoodin teollisuuden kuvailema Holokaust todella tapahtui.

 

Revisionistit eivät väitä, etteivät juutalaiset olisi kärsineet. He eivät kiistä sitä, että juutalaiset olivat tosiasiassa ei-toivottuja Saksassa ja että valtion politiikkana oli poistaa maasta vahingollisina pidetyt "loiset".

On aivan totta, että juutalaisia vangittiin ja kohdeltiin usein julmasti. Heitä pidettiin vihollisina, aivan kuten meidän aikanamme Natsit nähdään asemiinsa kaivautuneen harvainvallan vihollisina.

Revisionistit väittävät, että ei ollut valtion politiikkaa joka olisi vaatinut juutalaisten tai minkään muunkaan vähemmistön joukkotuhoamista. Liittoutuneet kuulustelivat riippumattomasti ja yksitellen, samoilla kysymyksillä, 26000 kansallissosialistisen hallinnon virkailijaa heti Saksan häviön jälkeen. Jotkut ihmiset saattoivat ajatella valehtelevansa muiden syyllisyydestä parantaakseen omaa asemaansa.

Yksikään saksalainen virkailija ei kertonut tuntevansa sellaista ohjelmaa. Kaikki sanoivat kuulleensa siitä ensi kerran liittoutuneilta sodan jälkeen.

Tämä viekin meidät asian ytimeen eli sinne, mistä joukkotuhotarina sai alkunsa: Rudolf Hessin ëunnustukseení

Rudolf Hessin tunnustus on uskomattoman syyllistävä asiakirja. Kaikki paha saa alkunsa siitä. Tunnustuksen tausta on tällainen:

Rudolf Hess, Auschwitzin aiempi sodanaikainen komendantti ëtunnustií aivan uskomattomia asioita Nürnbergin oikeudenkäynneissä tässä paljon käytetyssä ja paljon siteeratussa ësiakirjassaí Siitä, miten tunnustus saatiin, saa hyvän yleiskäsityksen inhimillisestä näkökulmasta katsottuna Zundelsiten Internet-pääkirjoituksesta ëNuremberg: The Crime that Will Not Dieí. Kannattaa lukea.

Monet saksalaiset, niin Nürnbergissä kuin muuallakin missä heitä asetettiin oikeuden eteen ësotarikoksistaí, ovat ëtunnustaneetí julmuuksista pakon edessä tai houkuttelemalla. Asiakirjat, todistukset ja tunnustukset, joita Nürnbergissä ja muualla esitettiin, oli usein tehty ja allekirjoitettu psyykkisen ja fyysisen kidutuksen jälkeen.

Todisteeksi liittoutuneiden vangitsemien saksalaisten kidutuksesta kannattaa lukea ëLegions of Deathí, englantilaiskirjailija Rupert Butlerin kirja, joka kuvaa elävästi miten sodanaikaista keskitysleirin komendanttia Rudolf Hessiä hakattiin säälimättömästi ja huumattiin alkoholilla useiden päivien ajan ennenkuin hän allekirjoitti kuuluisan ëtunnustuksensaí, jossa myönsi Auschwitzin kaasukammioissa tapetun kaksi ja puoli miljoonaa ihmistä.

Tässä riittää kun toteamme, että tämä niinsanottu ëtunnustusí oli kirjoitettu englanniksi, jota Hess ei puhunut eikä edes ymmärtänyt. (Butler, Rupert, Legions of Death, Hamlyn Paperbacks, Great Britain, 1983, sivut 10-12)

Julius Streicher voidaan mainita toisena saksalaisena virkailijana, jota amerikkalaiset kuulustelijat kiduttivat raaíasti ëtunnustuksení puristamiseksi, kertoi itseään hakatun niin pahasti että hän menetti 40% kuulostaan. Häntä pidettiin alastomana lämmittämättömässä sellissä ja pakotettiin juomaan käymälästä. Vartijat avasivat hänen suunsa tikkujen avulla ja sylkivät siihen. (Streicher Opens His Case, London Times, 27 huhtikuuta 1946)

Nämä tiedot poistettiin myöhemmin Nürnbergin oikeudenkäynnin pöytäkirjoista tuomioistuimen puheenjohtajan ja jopa ëpuolustusasianajajaní luvalla.

Vielä yksi lähde on Simpson van Rhoden tiedustelukomissio, joka selvitti yhdysvaltalaisten kuulustelijoiden käytöstä Malmedy-Dachau-oikeudenkäyntien aikana. Tämä komissio raportoi huonosta kohtelusta ja kidutuksista, valeoikeudenkäynneistä, pappeina esiintyneiden huijareiden vastaanottamista vääristä ripittäytymisistä, hakkaamisista, pään peittämisistä hupulla jne. keinoista, joilla vangit pakotettiin tunnustamaan. (The Progressive, kirjoittanut tuomari Edward L. Van Rhoden helmikuussa 1949 otsikolla American Atrocities in Germany eli amerikkalaisten julmuudet Saksassa).

Tässä on näyte siitä, miten ëtunnustuksetí rutiininomaisesti hankittiin:

"Amerikkalaiset tutkijat käyttivät Dachaussa, Saksassa, USA:laisessa tuomioistuimessa seuraavia keinoja saadakseen tunnustuksia:

Hakkaamisia ja kovia potkuja. Hampaiden irti lyömistä ja leukojen murtamista. Valeoikeudenkäyntejä. Yksinäissellejä. Esiintymistä pappeina. Hyvin pieniä ruoka-annoksia. Henkistä riistoa. Lupauksia vapauttamisesta (jos uhri syyllisti vankitovereitaan niin että liittoutuneiden oikeudenkäynnin käsikirjoitukset saivat vahvistusta)...Kahta lukuunottamatta kaikkien saksalaisten, 139 tarkastamastamme tapauksesta, kivekset olivat pysyvästi vioittuneet potkimisen seurauksena." (Did Six Million Really Die? Todistusraportti kanadalaisessa "väärien uutisten" oikeudenkäynnissä Ernst Zündeliä vastaan, 1988, toimittanut Barbara Kulaszka, sivut 44-45)

USA:lainen päätuomari Harlan Fiske Stone sanoi seuraavasti viitatessaan Nürnbergin oikeudenkäynteihin ja puhuessaan amerikkalaisesta pääsyyttäjä Jacksonista. Lainaus on Viking Pressin julkaisemasta Harlan Fiske Stonen kirjasta Pillar of the Law.

"Jackson on mennyt pitämään suurta lynkkausjuhlaansa Nürnbergiin", hän huomautti. "En välitä siitä mitä hän tekee Natseille, mutta minua inhottaa nähdä hänen teeskentelevän, että hän johtaa oikeusistuinta ja oikeusprosessia yleisen lain mukaisesti. Tämä on minun vanhanaikaisiin ajatuksiini vähän liian tekopyhää huijausta." (Mason, Thomas, Harlan Fiske Stone: Pillar of the Law, Alpheus The Viking Press, sivu 746)

Syyte ei ole totuus. Lehtiotsikko ei ole totuus. Kidutettu vanki joka ëtunnustaaí ei voi saada sanojaan muuttumaan totuudeksi.

Tässä on toinen hyvä esimerkki hyvin dokumentoidusta rikoksesta:

Saksalaisia syytettiin Nürnbergissä 15000 puolalaisen upseerin ja puolalaisen älymystön edustajan tappamisesta Katynissa. Neuvostoliittolaiset teloittivat seitsemän saksalaista upseeria ja sotilasta oikeudenkäynnin jälkeen, johon stalinistisyyttäjät olivat tarjonneet yli 4000 (!) valaehtoista todistajaa ja tusinoittain ëasiantuntijoitaí ja ësilminnäkijöitäí.

Vuonna 1989 neuvostojohtaja Gorbatshov myönsi julkisesti, että Stalinin hallinto oli vastuussa näistä puolalaisten joukkomurhista. Eivät saksalaiset. Amerikan liittolainen - Josef Stalin - oli antanut tappomääräyksen!

Niinpä jos Kalifornian korkeimman oikeuden tuomari Thomas J. Johnson ja Toronton piirioikeuden tuomari Thomas omahyväisesti ottivat Holokaustin "oikeudellisesti huomioon", he perustivat asian helposti saataviin asiakirjoihin, jotka liittoutuneiden kiduttajamestarit olivat kiduttamalla ja pakottamalla puristaneet ulos uhreistaan.

Mitä ëdokumentoituja todisteitaí ne ovat? Sellainen ei olisi sallittua missään USA:laisessa tai kanadalaisessa oikeudessa.

Nürnbergissä ja monissa myöhemmissä niinsanottuja ëNatsien sotarikoksiaí käsittelevissä oikeudenkäynneissä nämä menetelmät hyväksyttiin rutiininomaisesti ja ne olivat poliittisesti ja ësääntöjení mukaan hyväksyttäviä.


johdanto

revisionistien väite:

1. revisionistien väite:

Holokaust on käyttökelpoista sodanjälkeistä propagandaa, joka alkoi järjestelmällisenä sisäpiirin kampanjana toisen maailmansodan aikana. Se oli yksi rahapiirien taktinen keino pitää omat joukot koossa ja saada maailma, erityisesti Amerikka, mukaan sotaan josta loppujen lopuksi tuli veljessota.


2. revisionistien väite:

Ei ole todisteita siitä, että Holokaustin puolestapuhujien ja vahvasti politisoituneen Hollywoodin teollisuuden kuvailema Holokaust todella tapahtui.



3. revisionistien väite:

Holokaustin uhrien lukumäärää on liioiteltu edesvastuuttomasti.


4. revisionistien väite:

Valtion virallinen juutalaispolitiikka Kolmannessa valtakunnassa oli maastamuutto, ei tuhoaminen.


5. revisionistien väite:

Ei ole löydetty ainoatakaan Hitlerin allekirjoittamaa asiakirjaa, jossa määrättäisiin tuhoamaan juutalaiset.


6. revisionistien väite:

Zyklon B oli desinfiointiaine. Se ei ollut käyttökelpoinen aine joukkomurhaan.


7. revisionistien väite:

Zyklon B oli hyvin myrkyllistä. Koska näin oli, olisi ollut typerää ja vastoin omaa etua vaarantaa Kolmannen Valtakunnan henkilökuntaa panemalla heitä, kuten väitetään, vetämään ruumiita ulos teloituskammioista pian ëkaasuttamisení jälkeen.


8. revisionistien väite:

Amerikkalainen teloitusasiantuntija Fred Leuchter teki tieteellisen läpimurron todistaessaan, että niinsanottuja kaasukammioita Auschwitzissä ei ollut voitu käyttää väitettyyn tarkoitukseensa.

 

the Zundelsite


No hate. No violence. Races? Only one Human race.
United We Stand, Divided We Fall.
Know Your enemy

You too are welcome as a freedom fighter. Act now! Tomorrow it will be too late!
Compose your letter online. Write now to Rdio Islam
Ahmed Rami, writer, journalist, is the founder of the radio station Radio Islam.
Donations to help his work may be sent (in cheques or in notes) to his address:
Ahmed Rami - Box 316 - 10126 Stockholm, Sweden
Phone:+46708121240
Latest additions:
English -Svensk -French -German -Portug -Arabic -Russian -Italian -Spanish -Suomi
© No Copyright. - All texts and files in this Site may be republished and reproduced
as long as Radio Islam-(at http://www.abbc.net) where they are located - is mentioned.

HOME