No hate. No violence
Races? Only one Human race
United We Stand, Divided We Fall
Radio Islam
Know Your enemy!
No time to waste. Act now!
Tomorrow it will be too late

English

Franç.

Deutsch

عربي

Sven.

Español

Portug.

Italiano

Русск.

бълг.

Hrvat.

Češt.

Dansk

Suomi

Magyar

Neder.

Norsk

Polski

Rom.

Srpski

Slov.

Indon.

فارسی

Türkçe

日本語

汉语

Palestiinan vaiettu tuho

Palestiinan vaiettu tuho



Israelilaishistorioitsija Ilan Pappé syyttää maanmiehiään palestiinalaisten etnisestä puhdistamisesta.

Useimpia israelilaisia historiantutkijoita ei kiinnosta, mitä palestiinalaisille tapahtui vuonna 1948, Ilan Pappé sanoo.
- Minua kiinnostaa. Se maksoi akateemisen urani Israelissa.

Exeterin yliopistossa Englannissa tätä nykyä työskentelevä Pappé jätti kotimaansa vuonna 2007, kun Haifan yliopiston johtaja vaati häntä eroamaan.
Kriittisten näkemystensä vuoksi hän oli ollut vaikeuksissa ennenkin, mutta tilanne kärjistyi hänen kehotettua ulkomaalaisia boikotoimaan israelilaisyliopistoja ja puolustettua oppilaansa kohun nostattanutta gradua erään paIestiinalaiskylän kiistanalaisesta joukkomurhasta.
Lopulta hänen henkeään uhattiin lähes päivittäin. Paitsi akateemisen työn jatkaminen, myös eläminen Israelissa kävi mahdottomaksi.

Vapaaehtoinen pakko

Miksi kysymys vuodesta 1948 on niin arka?

Pappén mukaan israelilaisten itsenäisyyssotana ja palestiinalaisten nakbana katastrofina, tuntema episodi täyttää kaikki etnisen puhdistuksen tunnusmerkit.

Vuonna 2006 ilmestyneessä kirjassaan The Ethnic Cleansing of Palestine hän kuvaa yksityiskohtaisesti, kuinka siviilejä joukkomurhattiin, satoja palestiinalaiskyliä jyrättiin maan tasalle ja lähes 800 000 ihmistä pakotettiin lähtemään kodeistaan aseilla uhaten puoli vuotta kestäneessä, huolellisesti suunnitellussa ja Israelin ylimmän johdon komennossa suoritetussa operaatiossa. Nykyinen kansainvälinen oikeus määrittelisi toimet rikokseksi ihmiskuntaa vastaan.
Samalla sai alkunsa yksi Lähi-idän rauhanneuvotteluiden suurimmista kiistakysymyksistä, palestiinalaispakolaisten asema ja heidän oikeutensa palata kotiin. Puolet alkuperäisväestöstä siirtyi tai siirrettiin pois, ja vain harva heistä on saanut palata.
- Pakolaisongelma synnyt ti palestiinalaisen poliittisen nationalismin, joka puolestaan kehittyi vapautusliikkeeksi, lokakuussa Helsingin yliopistossa vieraillut Pappé kertaa.
Kohukirjan pääväitteitä ei ole pystytty kumoamaan. Pappén tärkeimpiä lähteitä ovat Israelin viralliset arkistot sekä keskeisten johtajien muistelmat, joita hän on täydentänyt palestiinalaisten aikalaiskertomuksilla.
Israelin virallisen totuuden mukaan palestiinalaisetjättivät kotinsa vapaaehtoisesti.

Historian oppi

Rauhanneuvotteluissa on Pappén mukaan lähdetty siitä, että menneet ovat menneitä.

- Tämä on palestiinalaisille vaarallista. Kun neuvottelut epäonnistuvat, seuraava kierros joudutaan aloittamaan taas huonommasta asemasta, tutkija muistuttaa.
Siirtokunnat ovat laajentuneet jatkuvasti vuoden 1967 sodasta alkaen, palestiinalaisten hallinnassa oleva alue pienentynyt ja erilaiset kontrolli keinot lisääntyneet.
- Mennyttä ja nykyistä ei voi erottaa. Yrittäessämme ymmärtää tätä hetkeä palaamme yksilöllisesti ja kollektiivisesti historiaan. Etsimme sieltä syitä, jatkumoa.
Jotta konfliktin sovittelu voisi ikinä onnistua, sen pitäisi Pappén mukaan lähteä jaetusta, avoimesta ja yhteisestä “paluusta historiaan”. Tällainen käsittely olisi kivuliasta, mutta se olisi polku parempaan tulevaisuuteen.
Vaikka Israel edellyttää neuvotteluiden käymistä nykyfaktojen valossa, sen esimerkki vahvistaa Pappén teesin historian merkityksestä.
- Juutalainen oikeutus Israelin maahan perustuu 2 000 vuotta vanhaan kertomukseen. Valtaosa 1800-luvun varhaisten sionistien asenteista elää edelleen. Holokausti puolestaan teki juutalaisten kolonialismista lännessä moraalisesti hyväksyttävää.
Myös vuonna 1948 alkaneen ja edelleen jatkuvan etnisen puhdistuksen oikeutus perustuu historialliseen myyttiin, jonka mukaan “kansa ilman maata” sai itselleen “maanilman kansaa”.
- Sillä, että alueella sattui jo asumaan ihmisiä, ei ollut väliä.

Monia muureja

Väite etnisestä puhdistuksesta särähtää monen korvaan. Kyse on kansainvälisen oikeuden käsitteestä, jonka kanssa tulisi olla tarkkana. Ettei Pappé hae nyt liikaa dramatiikkaa?

- Perusstrategia ei ole muuttunut vuoden 1948 jälkeen. Mikäli nykyinen valta-asetelma säilyy, ei ole syytä olettaa, etteikö suunnitelmaa vietäisi loppuun. Nyt tästä puhutaan Israelissa jo julkisestikin.
- Massiiviset joukkokarkotukset eivät monesta syystä ole enää mahdollisia. Puhdistus etenee vähittäin, hiipien. Vuosina 1967- 1994 noin 140 000 palestiinalaisen kansalaisuus kumottiin. Tämän jälkeen tilastointi lopetettiin.
Tutkija luettelee modernin puhdistuksen menetelmiä: elintilan rajoittamiseen tähtäävä kaavoituspolitiikka, asuinrakennusten purkaminen, siirtokuntien laajentaminen, liikkumisrajoitukset jättimuurista tarkastuspisteisiin, työlupien poistaminen, kansalaisuuden evääminen, ulkomaille matkustaneen paluuoikeuden kieltäminen, ihmisoikeuksien järjestelmällinen loukkaaminen. Pahimmillaan ihmisiä tapetaan alta pois.
YK:n erityisraportoija Richard Falk kutsui maaliskuussa Itä-Jerusalemin siirtokuntien laajentamista ja palestiinalaisasutuksen tuhoamista niin ikään etniseksi puhdistukseksi. Vastaavanlaiset puheenvuorot ovat yleistyneet sitä mukaa, kun Israelin hallitus on koventanut linjaansa. Pappé syyttää myös mediaa siitä, ettei se ole tehnyt työtään kunnolla.
- Hitaasti, päivä päivältä eteenpäin jauhava etninen puhdistus ei kelpaa uutiseksi.

Karttakuva


Juttu on julkaistu aiemmin lehdessä Yliopisto 12/2011